|
|||||||
|
03.11.2005
Tosimies reissussaMietin, kun viimeksi naputtelin tuon’Tosimiestä vituttaa’ tekstin, että kyllähän joskus ottaa päähän, mutta onneksi asiat on siitä hieman helpottaneet. Katselin eilen kuvia kesäiseltä reissultani ja saipa se hieman hymyäkin huuleen ja jäin muistelemaan erästä iltaa siellä.Tapoihini ei kuulu jäädä reissuillani rullailee hotellihuoneeseen ja ei nytkään varsinkin, kun olin jäänyt sinne yksin ja kukaan ei ollut kirjaimellisesti piipittämässä menoistani. Tallustelin naapurihotellin terassille, jossa baarimikko kyseli mistäpäin olen. On se vaan jännä, kun sinne menee, kaikki tietää, että on Suomesta, -kai sitä on niin jurpon oloinen. Kun on muuttunut punaisen kautta hieman ruskettuneeksi, ainakin kirjoittajaa luultiin pääsääntöisesti hollantilaiseksi. Joka tapauksessa baarimikko sai tietää, että olen Suomesta ja kyseli, haluanko makean vai väkevän paukun. Tosimieshän haluaa tottakai väkevän. Katselin vaan kaverin hääräystä tiskin takana ja lasia, jonne sitä sekoitteli. Hieman meinasi kaduttaa lupaukseni väkevästä paukusta ja hoipertelevasta paluumatkasta. Hieman myöhemmin sain eteeni sädetikullisen drinkin, joka oli melkeinpä ämpärillisen kokoinen. Onneksi se ei sitten ollut kovin väkeä, tai ei ollenkaan, mutta se teki minut entistä vakuuttuneemmaksi, että jatkan kaupungin keskustaan ja bailaamaan. Hyppäsin taksiin ja turkkilaiset taksithan ovat mitä ovat ja ennen kaikkea se liikenne on länsimaisesta kaaosmaista. Pääsin sitten ruhtinaallisen viiden liiran hintaan keskustaan. Kun nousin taksista, ympärilläni oli kolme miestä houkuttelemassa baariin. Nyt meinasi jurppia. Olin ensinnäkin bongaamassa pimuja ja kolme rumaa äijää ei oikein sopinut siihen kuvaan. Jäin sitten tarinoimaan ja yksi heistä väitti, että hänellä on Tampereella tyttökaveri, -niinpä varmaan. Jos olisin ollut Ruotsista, se tyttökaveri olisi todennäköisesti ollut Örnsölsvikista tai jotain. Tallusteltiin sitten jonnekkin baariin ja tilasin paukun. Sain käteeni tukullisen seteleitä. Olin jo reissun aikana menettänyt valuuttakurssin kanssa järkeni ja yrittänyt siirtyä käyttämään paikallista valuuttaa. He vaan olivat ottaneet käyttöön vuodenvaihteessa uuden liiran ja vahatkin liirat oli edelleen käytössä suhteessa 1:1000000. Ihmettelin saamaani setelitukkoa ja kurkkasin sen sisään. Siellä oli jotakin helkkarin vanhoja yhden liiran seteleitä. Vedin taas pakasteellisen sekavihanneksia nenään reippaasta kusetusyrityksestä ja sain korvaukseksi uuden drinkin. En sitten tiedä, pissattiinko minua toisenkin kerran iiriksen, mutta ei sen niin väliä. Yksi niistä hepuista oli jäänyt siihen kaverikseni juttelemaan ja kyseli, että oliko minulle seuraa ja olenko etsimässä jotakin ja pyyteli minua yläkertaan. Tällaisena pakkasen nussimana vinkuheinänä en ollut ollenkaan innostunut lähtemään ’ylös’, joten keskityin drinkkiini ja tanssilattian antimiin. Kaveri vaan alkoi kysellä, että kaipaanko nättiä seuraa ja eihän tosimies kieltäydy kivasta seurasta tai tällä kertaa kieltäytyi. Heppu nimittäin kyseli, että kaipaisinko seuraa puoleksi tunniksi vai tunniksi. Vaikka minulla meni ns helvetin huonosti, ei minulla sentään niin helvetin huonosti mennyt ja kerroin kaverille, että jos aloitettaisiin eka noin kymmenestä vuodesta ja sain vaan kommentin, ettei sinulla taida olla siihen varaa. Niinpä sitten sain rauhassa keskittyä juomiseen ja Turkin kuumaan yöhön. Tallustelin sitten discoon, jota minulle on suositeltu. Olihan upeaa, useammassa kerroksessa ja musiikki soi niin lujaa, että suomalaiset terveysviranomaiset ei ole ikinä kuulleetkaan sellaisista desibelilukemista. Jäin taas keskittymään bongaamiseen. Nyt en todellakaan tiedä, onko fiksu kertoa, vai oliko bongausasetuksissani jotakin todella pahasti pielessä. Siihen tuli joku nuori turkkilainen heppu jauhamaan jotakin skeidaa. Kertoo, että on armeijassa ja siellä menee vielä muutama kuukausi ja jauhettiin sellaista kaikenmaailman diibadaabaa. Hälytyskellot alkaa pian soittaa ja alan epäillä, että tämä jamppahan on homo. Loistohomma, se katoaa. Menee vartti ja se ilmestyy takaisin drinkin ja lautasliinan kanssa. Siihen lautasliinaan on väännetty pienellä käsialalla ihan uskomaton määrä asioita. Siellä on nimi, osoite, puh num, syntymäaika, meiliosoite ja jotakin, josta minulla ei ole mitään aavistusta mitä ne oli. Meitsi alkoi olla sitä mieltä, että voisin vaikka vaihtaa paikkaa tai ainakin discon kerrosta. Tämä paikallinen homojumala on kummiskin sitä mieltä, että voisin naputella sille meiliä ja osoitteen, kun olen Suomessa, niin hän lähettää minulle äitinsä tekemää teetä. Hän kuulemma asuu jossakin maaseudulla. Lupasin tottakai kirjoitella, kun olen Suomessa ja näin pääsin kaverista eroon, ennen kuin hän on himoitsemassa snickersiäni. Istuttiin vaan joku aika sitten viettämässä iltaa poliisikaverini kanssa. Ja hän nauroi, että tämä jamppa lähettäisi minulle äitinsä tekemää ’teetä’ ja poliisi saisi sitten vihiä tästä puuhasta ja tulisi sitten nappaamaan minut teehetkestä ja veisi putkaan. Ei kuulemma menisi läpi, jos selittäisin saaneeni teen postissa joltakin turkkilaisen homon äidiltä. Itse asiassa en edes uskaltanut pakata mukaan sitä lautasliinaa yhteystietoineen, koska mieleeni tuli, että se jamppa voi olla joku terroristi ja meikäläisen mäihällä jäisin siitä kiinni tullissa ja taas minun suklikseen oltaisiin kajoamassa. Varmuuden vuoksi jätin sen hotelliin ja otin siitä vaan muistoksi valokuvan. Nyt istuin sitten hieman pääsekaisin illan tapahtumista ja paukuista baaritiskillä ja mietin, että sattuuko kaikilla lomilla tällaista, vai onko tämä ihan normaalia. Aloin jo vakaasti harkita nukkumaan suuntaamista ja en päässyt ajatuksissani toteutusvaiheeseen saakka, ennen kuin aikaisemmin tapaamani hollantilaispimu tuli pyytää tanssimaan. Ilta oli pelastettu, sillä nyt oli jo ihan heterofiilis, sillä hän oli sellainen tumma taskuvenus. Bailasimme hetken ja hän tuumi, että alkaa olla liian humalassa. Jos meistä kahdesta joku oli humalassa, niin kyllähän se oli meitsi. Päätimme lähteä nukkumaa ja nyt tässä vaiheessa lukijoille vinkki, se tyttö asui naapurihotellissa. Löysimme taksin, jossa ei yllättäen ollut mittaria. Taksi ei edes tiennyt missä hotelli oli ja yritin selittää, että siellä rannan lähellä ja jotakin juttua vesipuistosta. Jälleen tuli kauhukokemuksia turkkilaisesta liikenteestä, mutta perille päästiin. Oli muuten eksoottinen show luvassa, sillä herrasmiehenähän maksoin taksin totta kai. Minulla oli kymmenen liiran seteli ja taksi maksoi seitsemän liiraa. Taksi alkoi pimeässä autossa etsiä sitä kolmea liiraa (noin 1,7€) ympäri autoa, eikä jamppa löytänyt yhtään kolikkoa siitä kärrystä. Voisikohan tuollaista tapahtua Suomessa. Eihän tuollaisilla reissuilla ole niin liiran päälle, oli vaan taas mielenkiintoinen show. Seuraavana päivänä biitsillä väsyneenä lojuessa jäin taas mietiskelemään illan tapahtumia ja välillä meinasi vallata epäusko. On joskus kiva muistella. -OJ PS. Mitä opimme tarinasta? Emme luultavasti mitään, mutta oli kiva naputella. Kaikki kolumnit
|
|
||||||
