|
|||||||
|
25.10.2005
Lipponen Ja VanhanenLipponen katselee kulmien alta karhumainen olemus painoa siirrellen puolelta toiselle. Vanhanen taas ottaa tiukkoja lämmittelypotkuja ja lyöntejä eteenpäin.kuin tekkenissä hworang. Silmälasit heiluvat puolelta toiselle. Tarja huutelee ohjeita megafoniin Pavelle. Samaa puoluettahan tässä ollaan kuitenkin. Pave katsoo intensiivisesti matin harjoituksia samalla itsekseen naurahdellen.Toisella puolella kattoa keikistelee Karpela hymähdellen tarjalle, tietäen että Matti hoitaa homman kotiin, jonka jälkeen voidaankin sitten lähteä salalomalle ja pistää salakaarinalle jauhot suuhun suhdepuheista. Ottelun aloittajaksi ja voittajan julistajaksi on saapunut vanha kunnon Mara Ahtisaari. Vanhan suomalaisen sotataidon Kas-pinin tuntija. Mara miettiikin miten niittaisi vanhasta sudentappovälineillä kasseille jos itse olisi päässyt verestämään taitojaan. Tunnelma kiihtyy kun gladiaattorit, elämässä ja kuolemassa, valmistautuvat kohtaamaan toisensa. Mara huutaa molemmille puolille "valmis!". Molemmat nyökkäävät tuijottaen toisiaan intensiivisesti silmiin. "Aloittakaa!". Molemmat syöksyvät kuin hidastetussa elokuvassa toisiaan kohti.lipponen vatsa edessä kädet eteenpäin työnnettyinä, valmiina nappamaan rimpulasta kiinni ja puristamaan paskat ulos. Vanhanen silmälasit pomppien juoksuaskeleita ottaen samalla viuhtoen hurjasti kiertopotkuja sekä voltteja ympäriinsä. Kohdatessaan toisensa, jysähtää ensimmäinen osuma kohteeseensa. Vanhasen kierrepotku on saavuttanut Lipposen jykevän leuan. Leuka hieman rusahtaa ja paven pää hetkahtaa hieman iskun voimasta. Vauhti pysähtyy muuttuakseen hirvittäväksi karjaisuksi eduskunnan entisen puhemiehen sisuksista. "Perkeleen rimpula" huutaa Paavo. Tästä hieman hätääntyneenä Vanhanen ottaa muutaman harkitun taka-askeleen ja jää paikoilleen. Paavon silmät kiiluvat raivosta. Matti ei ole tällaista Pavea nähnyt kuin v.1970 teiniliiton kevätpäättäjäisissä, jolloin paikalliset porometsurit olivat yrittäneet iskeä paavon illan aikana saalistamaa naista ja viedä siihen päälle vielä viinat. Se ei sopinut. paavo nakkasi molemmat turjakkeet ikkunasta pihalle ja nauroi päälle. palatessaan tähän hetkeen, Matilla yhtäkkiä sumenee. Paavo on ottanut muutaman pikaisen harppauksen hänen luokseen ja antanut niin sanotun glassgowlaisen pusun, eli hedarin, matin naamaan. Hän tuntee kuinka suussa rahisee ja sylkee hampaita ulos. Yksi hampaista törröttää Paavon otsassa. Samassa ovat kädet jo puristuneet pääministerin ympärille karhuotteeseen. Matti yrittää pyristellä irti, mutta väkivahva Lipponen estää aikeet puristamalla yhä kovempaa. Tuntuu kuin kyljet rusahtaisivat poikki. Tuskassaan Matti muistaa oppeja satunnaiselta ulkomaanmatkaltaan 70-luvulta, jossa israelilainen toisesta maailmansodasta selvinnyt vanha mies oli näyttänyt likaisia temppuja paikallisilla asunnottomilla jotka huusivat kuin vietävä kahta sanaa ”allah akbar! ”. Vanha mies oli sanonut jotain palestiinalaisista, mutta Matti ei tiennyt mitä ne olivat, ehkäpä jotain syötävää? Hän ottaa painopistettä hieman alaspäin, polkaisee alaspäin suoraan paavon jalkapöytään sekä vetää kämmenellä entisen pääministerin kasseille. Paavo älähtää ja irrottaa otteensa. Otteen kirvotessa, Matti vielä vetäisee polvella Paavon isoon nenään, joka rusahtaa ilkeästi. Henkeään haukkoen molemmat ottavat horjuvia askeleita taaksepäin, keräten voimia uuteen hyökkäykseen. Katon laidalla molemmilta puolilta kuuluu kimeää huutoa naisten kannustaessa gladiaattoreitaan. "Paavo perrrkele" kuuluu Tarjan suusta useamman kerran. Tanjan suunnasta kuuluu taas välillä kimahtelevia epämääräisiä ääniä. Hän miettiikin samalla seuraavaa matkaansa kulttuuriministerinä. "Menisiköhän sitä kiinaan vai Afrikkaan?" "Aivitsi kun värjäsin ruskeeks hiukset, siellähän ne tykkää blondeista." Tällä välin urokset ovat keränneet voimansa jälleen. Matti tekee ensimmäisen siirron. Hän naputtelee ilmaan suoriaan sekä sivupotkuja joita pave katselee hölmistyneenä. Matti ottaa askelia lähemmäs samalla tähdäten osumia Puhemiehen päähän ja kylkiin. Paavo nappaa taitavasti Keskustapuolueen kaalimaan vartijaa ranteesta kiinni, samalla vetäen häntä itseensä päin ja rysäyttää vahvan oikean suoran suoraan Vanhasta päähän. Silmälasit lentävät pirstaleina ilmaan, auringon säteiden siivilöityessä eduskuntatalon pylväistä sisälle aulaan. Matin vielä pyöritellessä päätään, Lipponen vetäisee Vanhaseen itseensä kiinni. Paavolla tulvahtaa mieleen mielikuva vuodelta 78, jolloin silloisen riiaamansa tytön kanssa oli tansseissa Myrskylän Kiparkatin lavalla. Reijo Taipaleen tangon soidessa ihmiset ihastelivat Paavon taitavaa jalkatyöskentelyä ja vahvoja käsivarsia. Naiset olivat selvästi kateellisia tanssitetulle kaunottarelle. Naiset huokailivat ja miehet kyräilivät. Tuleva pääministeri paistatteli tottuneesti ihmisten ihaillessa. Olihan hän jo pikkupoikana ollut oiva tyttöjen naurattaja. vetäistessään tangovoittoisella tyylillä nykyisen pääministerin iholle, nappaa hän samalla matin luisevista reisistä kiinni nostaen samalla jaloilla helposti hänet ilmaan. Voihkaisun saattelemana tulee hongankolistaja rytisten alas. Paavo junttaa Mattia eduskuntatalon kattoon kuin parhaina päivinään Alexander Karelin. Matin selkää huumasi ja päässä näkyi tähtiä. "Tässäkö se oli?" "Loppuiko poliittinen urani näin lyhyeen?" puoluekokoukset, asiapaperit, leimasimet sekä eduskunnan taksikortit ja puhelinlaskut vilistivät Vanhasen silmien edessä.Paavo oli tyytyväinen. "Kyllä tosimies aina tuollaiset heinäkepit hoitaa" ajatteli Lipponen. Hän kääntyi vilkuttamaan Tarjalle joka hihkui ilosta katon toisella laidalla ja lähetti samalla lentosuukon presidentillemme. SDP oli jälleen näyttänyt mahtinsa. Paavo raaputti napaansa ja alkoi läiskimään molemmilla kämmenillään vatsaansa Karpelaan päin kääntyen samalla hohottaen vahingoniloisesti. Karpela ei pystynyt katsomaan mahaansa läiskyttelevää puhemiestä ja kääntyi pois. Häneltä meinasi tulla oksennus ja itku. Karpela mietti menetettyä lomaa ja varsinkin valtion kustantamia kulttuurimatkoja urheilukilpailuihin. Suomen EM-kisoihin hän nyt vielä pääsisi, helsinkiläinen kun on, ja jos Saulilta liikenisi muutama avustuspennonen "lapsille", mutta jäävätkö ulkomaan matkat nyt kokonaan. Hän olisi halunnut NIIN paljon mennä katsomaan miesten jalkapallon MM-kisoja ensi vuonna. Beckis oli Tanjan suosikki. Paavon läiskytellessä ja iloitessa alkoi, Vanhanen kuitenkin jo nopeasti heräilemään kanveesista. Yhtäkkiä kaikki oli aivan kirkasta, mitä nyt selkää jomotti, mutta taistelukunnossa hän oli! Salamannopeasti hän kenkäisi selkä häneen päin olevaa Paavoa taipeille suoraan maasta. Kiiltävänahkainen Ecco-kenkä lensi kaaressa alas eduskuntatalon katolta. Alas kerääntyneet katsojat hurrasivat kun kenkä osui jotain satunnaista työtöntä ja asunnotonta päähän. Paavon tippuessa polvilleen, nappasi Vanhanen isosta miehestä kuristuksen takaapäin. Toinen käsi kuristaen suoraan kurkkutorvea ja toisen käden avittaessa vetämällä kuristavaa kättä taaksepäin, Vanhanen alkoi tuntea voitonriemua. Juuri kun hän oli viemässä jalkojaan Lipposen ison mahan päälle varmistaen näin otteen kiinnipitävyyden, heitti Paavo epätoivoisesti isot nakkisormensa Vanhasen silmille. Kirkaisten irrotti Matti luisevat kätensä varmasta voitosta ja laittoi ne silmilleen. Samassa nappasi tummanpunainen ja jo sinertävä Lipponen selkä hyökkääjäänsä päin niskalenkillä matin päänsä yli, jymäyttäen tämän maahan kuuluvasti eteensä. yleisö kohahti alapuolella. Tarjalla pimeni päässä. Tämä oli liian jännittävää. He voisivat saada koko maan johdon jälleen kerran Paavon kanssa hallintaan. SDP olisi jälleen se yksi ja ainoa. Jalat alkoivat huumasta pettämään alta ja maailma pyörimään. "Mtä sittenkin jos!" ,Tarja ajatteli. Tohtori Pentti arajärvi katseli mustasukkaisena eduskunnan edessä screeniltä, käytävää kamppailua, sekä Tarjan reaktioita ja ylenpalttista kiinnostusta Paavon otteluun. Hän alkoi jo toivoa että matti niittaisi Paavon ja selviytyisi voittajana puolueiden välisestä mittelöstä. Kenenkään huomaamatta supatti hän itsekseen muutaman sanan ja jäi melkeinpä hymyillen istumaan mukavasti VIP-paikalleen konjakkilasi kädessään. Paavon kurkkua kuristi vieläkin. Suu ja kurkku olivat aivan kuivat. Henkeä oli vaikea saada vieläkään. Hän nousi kuitenkin ylös ja runttasi edessä makaavan Vanhasen päälle polvensa, toisen jalkansa pään toiselle puolelle ja kaatui taaksepäin rysähtäen. Katto tärähti. Heti tärähdyksen jälkeen kuului vaimea rusahdus Vanhasen käden napsahtaessa poikki. Paavo oli muistanut vanhan tempun jonka muuan Jaappanilainen vanha mies oli hänen isälleen opettanut ja jonka isä oli humalapäissään sotamuistoja muistellen näyttänyt naapurin miehelle. Paavo oli seurannut tanssilavan takaa salaa tarkasti, kun ärräpäät olivat lennelleet pitkin puistikkoa ja mies oli kannettu lasarettiin. Nyt Lipponen oli täysin varma voitostaan. Vielä kertaakaan hän ei ollut tämän otteen saatuaan hävinnyt. Ei edes viereisen talon isolle tytölle joka oli yrittänyt Paavon karkkeja ottaa häneltä viisikymmenluvulla. Miksiköhän lapset eivät enää saaneet puolustaa omaisuuttaan, vaan heti heitä pitää torua jos jotain tapahtuu, mietiskeli 3 lapsen isä, samalla vääntäen keskustapuolueen oikeaa kättä paskaksi. Vanhasen puvun housut olivat riekaleina ja valkoisesta kauluspaidasta olisi voinut puristaa hikeä. Tuskan hiki valui pitkin kehoa, silmiä särki julmetusti, mutta oikeassa käsivarressa ei ollut oikeastaan tuntoa. Nopeasti hän vilkaisi kättään ja huomasi kauhukseen sen olevan hervottomana. Paavo oli noussut ylös ja katseli ilkeästi avutonta keskustalaista. Paavon mahasta alkoi tulvia ääntä. "SDP,SDP.SDP!" kannusti Paavo ja yritti saada yleisöä alapuolella mukaan. Ainoa joka hihkui oli Tarja. Vanhasella tykytti päässä ja hän odotti loppuiskua. Sitä ei tuntunut, ei kuulunut. Hän katsahti ylöspäin ja huomasi Lipposen olevan hieman hämillään. Toisella puolellaan vanhanen näki ottelun tuomarin, kuuluisan Martti "Mara" Ahtisaaren joka ojenteli käsiään Lipposta kohti. Martti oli ollut koko ottelun täpinöissään. Vanhat muistot otteluista joita oli itse käynyt mm. valtioiden eri päämiehiä vastaan ollessaan presidenttinä, sekä Afrikassa ollessaan rökittänyt Namibialaisia heimosotureita suostumaan rauhansopimukseen. Jos ei hyvällä niin pahalla, mieluiten jälkimmäisellä, oli Maran motto aina ollut. Yksi toisensa jälkeen oli hän näyttänyt Suomalaisen taistelijan luonteensa Afrikkalaisille heimojen parhaimmista sotureista ja pöllyttänyt isojakin miehiä mennen tullen. Suomalainen taistelutaito kas-pin oli siis koeteltu maailmalla. Keihäät ja muut välineet olivat olleet Martille leikin tekoa, koska karhujahan kaadetaan suomessa paljain käsin eikä keihäillä. Keihäitä käytetään lähinnä hippasilla jossa Martti olikin naapurikuntien piirinmestari. Nähdessään Paavon tekevän salaisen liikkeensä, heräsi Martilla vanhat taisteluhalut pintaan. Hänkin halusi koetella tuota taitoa! Martti ei melkeinpä enää kyennyt hillitsemään halujaan rynnätä tuon isopäisen punataistelijan niskaan, mutta oli pakko, hän oli ottelun tuomari. Ei tuomari voinut puuttua ottelun kulkuun ellei..samassa hän muisti. Hän oli ollut liian kiihtynyt ja paneutunut otteluun, jotta olisi ehtinyt ajatella sitä. Heillä oli sopimus salaisen tahon kanssa. Jos Paavo olisi ottamassa suvereenia voittoa, tulisi siitä ilmoittaa välittömästi. Mara ei kysellyt, koska hänelle luvattiin paikka Indonesian rauhanneuvotteluissa. Hän oli aina halunnut päästä vääntämään pikkuisten aasialaisten kanssa. Näin hän voisi tuntea itsensä isoksi, normaalisti lyhyenläntänä suomalaisena. Hän supatti huomaamattomasti itsekseen. Tarkkanäköinen olisi huomannut Martin korvassa olevan kuulokkeen ja lähettimen. Vanha mestari ryntäsi verenhimoisena kohti punaista vaaraa ja samalla kurotti käsiänsä saadakseen sormiinsa tuntuman. Hän tunsikin jo voiman virtaavan kehossaan vanhaan malliin. Loikkiessaan pienillä ja lyhkäisillä jaloillaan, naaman punoittaessa niistä muutamasta juoksuaskeleesta, päätti Mara lopettaa ottelun lyhyeen. Vanhaan hyvään malliin. Poikki ja pinoon. Ilman kikkailuja! "ENKKKELIINN KOSSSKETUUUSSS!" Huusi ex-presidentti kurottaessaan käsiään kohti isoa Lipposta. hidastettuna lensi Lipponen taaksepäin kuin salamaniskun saaneena. Vanhanen tunsi kehonsa yli menevän energiavirran pyyhkäisevän hänen vastustajansa katosta ilmaan. Nakkisormet kouristuivat ja isot silmät muljahtivat ympäri. Lipponen liiti ilman halki kuin tiikeri. Tosin mätkähtäen monta metriä taaempana maahan kuin tyhjä perunasäkki. Martti tuuletteli onnistunutta tehtäväänsä ja pyöritteli mielessään jo Indonesian neuvotteluiden molempia osapuolia niskavilloista permannolla. Paavo heräili ja ihmetteli mikä häneen oli iskenyt. Hän nousi vaivoin maasta ja näki Vanhasen tekevän samoin. Kummallakin olivat taisteluhalut kaikonneet. Heidän välissään seisoi tukevasti kaksi päätä Paavoa ja Mattia lyhyempi Martti Ahtisaari. Paavo kääntyi Tarjaa kohden, mutta Setan pomo nyrpisti nenäänsä ja katsoi muualle. Hänen vieressään oli Professori Pentti Arajärvi suu muikeasti hymyssä. Tanjakin oli häipynyt. Vanhanen huomasi kahden hahmon vilahtavan kattotasanteen ovesta sisään. Toinen oli pitempi naisen hahmo ja toinen lyhyempi mieshahmo. Vaivoin kääntyi Lipponen poispäin ja käveli ovea kohti, sihisten samalla Mika Häkkis englannilla hampaidensa välistä lakonisesti vanhaselle : "I'll be back". Kaikki kolumnit
|
|
||||||
