|
|||||||
|
27.1.2009
JOULUA KANTAPÄILLEPitkästä aikaa ISO ja PAKSU M-O-R-O ! Täältä vähälumisesta pohjoisen kaupunnista.Aika on kortilla ja se on rahaa (vanha tosi asia), töitä on ollut niin kotona kuin ihan aikuisten oikeesti töissäkin. Olette kyllä olleet mielessäni ihan koko vuoden, vaikka olen hävöksissä ollutkin. Olen päättänyt alkaa opiskelemaan käyttäytymispsykologiaa ja selvittää itselleni miksi ihmiset käyttäytyvät juuri niin, kuin käyttäytyvät. Menin keskellä arkista päivää tekemään jouluostoksia paikalliseen kauppakeskukseen. Etsin isolta alueelta parkkipaikkaa melkein tunnin. Kiertelin ja kaartelin edestakaisin, etsiskelin ja kulutin bensaa ainakin parin kympin edestä. (Autot oli pantu parkkiin vinoittain ja siten, että yksi auto vei kahden auton paikan). Yritin päästä kauppaan sisälle ainakin viisitoista minuuttia. (Vanhat ämmät olivat linnoittautuneet vaihtamaan kuulumisiaan pyöröovien eteen siten, että kaikilla oli vaikeuksia päästä kauppaan sisälle tai sieltä ulos. Lisäksi niillä oli ostoskärryt kummassakin kädessä joilla sitten äkäisen näköisinä tyrkkivät muita ihmisiä kauemmaksi häiritsemästä omaa juttutuokiotansa). Lahjatavarat sain ostettua ihan niin kuin olin suunnitellutkin mutta elintarvikkeiden kanssa oli sitten vaikeuksia. Miksi vanhat ämmät kerääntyvät maitotiskin eteen niiden kärryjensä kanssa? Miksi ne kaivelevat maitopurkkeja niiden rullakoiden, joissa on taitettavat hyllyt, keskimmäisten tai alimmaisten hyllyjen takaa kääntämättä hyllyjä niiden tyhjennettyä? (Luullakseen että sieltä löytyy vasta lypsettyä maitoa). Omenoita ja tomaatteja ostaessani törmäsin samaan tilanteeseen. Vihanneshyllyjen ympärillä oli mahdoton määrä ihmisiä. Kaikki hypistelivät käsissään tomaatteja, omenoita, perunoita, porkkanoita, kananmunia …. Eli kaikkia niitä, joita olivat ostamassa. Mietin vaan että millähän aineella ne pitää kotona pestä ennen kuin saan sen bakteerimäärän kohtuulliselle tasolle, jotta voin niitä turvallisesti syödä. (Ainakin vanhat ämmät ovat kauppaan tullessaan käyneet vessassa säästääkseen wc-paperia kotona. Mitä jos kaupan wc-paperi onkin ollut loppunut …? ). Sain ostokseni suoritettua ja menin kassalle. Edessäni oli keski-ikäinen nainen täysine kärryineen. Kassatäti oli saanut kaiken muun kuljetettua hinnanlukijan ohi paitsi kaksi paria sukkahousuja, jotka oli ostettu tavaratalon toisesta kerroksesta. Hintaa ei löytynyt edes soittamalla toiseen kerrokseen. Nainen kertoi lähtevänsä tarkastamaan hinnan itse, siis toiseen kerrokseen. Siitä se sitten hävisi ja tuli hinnan kanssa takaisin vartin päästä. Seteleitä naiselta löytyi melkein sen verran että sai ostoksensa maksettua, loppurahat hän kippasi mässilompsastaan liukuhihnalle ja sanoi kassatädille ”laske siitä loput”. Eikä tässä vielä kaikki. Pakattuaan ostoksensa siellä kassan päässä, se huomasi että onkin kaupan vakioasiakas ja tarvitsee jotain tarroja kerätäkseen kuppeja. Siinä sitä arvottiin että kuinka paljon tarroja oli reissulta kertynyt. (Puoli tuntia kassalla). Maksettuani ostokseni, menin autolleni ja huomasin että joku oli pysäköinyt ison pakettiautonsa vinoon kahden ruudun väliin siten, että pakettiauton takakulma oli niin lähellä autoani että siinä sai miettiä (taas ihan aikuisten oikeesti) miten pääsen pois. Vaikka olin miten hyvin suunnitellut kauppareissun etukäteen, siihen meni kaikkinensa aikaa noin neljä tuntia. Siis puolet siitä ajasta mistä minulle maksetaan palkkaa/päivä. Summa Summarum: Sitten kun (jos) pääsen joskus eläkkeelle, uhraan koko ensimmäisen eläkepäiväni siihen että ostan heti aamulla itselleni mahdollisimman ison pakettiauton, vaihdan koko ensimmäisen eläkkeeni viiden-, kymmenen-, kahden- ja viidenkymmenen sekä euron kolikoiksi. Sitten laitan ne muovipussiin, sekoitan hyvin ja lähden parhaimpaan ruuhka-aikaan kauppaan. Teen ainakin 800€:n edestä ostoksia, otan kumpaankin käteeni ostoskärryt, jumittaudun tunniksi sisääntulon eteen, tyrkin kummallakin kärryllä ihmisiä jalkoihin, puhun vaikka itsekseni, hipelöin paskaisilla käsilläni kaikkia tuore-elintarvikkeita ja kassalla kippaan kolikot liukuhihnalle ja sanon että ”Voitko laskea siitä”. Kun ostokset on maksettu, muistan että kuppitarrat unohtuivat. Lisäksi sen jälkeen löytyy muovipussista pullopalautuskuitti. Uudelle pakettiautolleni päästyäni, tupakkaa poltellessani, katselen rauhassa miten ihmiset saavat autonsa pois parkista. Ensimmäiseen iloiseen eläkepäivääni menee aikaa klo 08.00 – 21.00. Mutta nautin koko päivästä. Ihan yhtä vittumaista Joulun odotusta Teille kaikille ja muistakaa ottaa jokaisesta kaupasta tarrat mukaan! Ystävänne Penaali Kaikki kolumnit
|
|
||||||
